piirittäminen

Suomi

piirittäminen (38)

(historia) ulkoisen vihollisen toimenpiteet taistelussa kaupungin muurien suojaan, linnoitukseen tai muuhun suojapaikkaan asettuneen vastapuolen huolto- ja muiden yhteyksien katkaisemiseksi, jotta suojautuneet joutuisivat lopulliseen ahdinkoon
(nykyaika) saartaminen

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	piirittäminen	piirittämiset
genetiivi	piirittämisen	piirittämisten piirittämisien
partitiivi	piirittämistä	piirittämisiä
akkusatiivi	piirittäminen; piirittämisen	piirittämiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	piirittämisessä	piirittämisissä
elatiivi	piirittämisestä	piirittämisistä
illatiivi	piirittämiseen	piirittämisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	piirittämisellä	piirittämisillä
ablatiivi	piirittämiseltä	piirittämisiltä
allatiivi	piirittämiselle	piirittämisille
muut sijamuodot
essiivi	piirittämisenä (piirittämisnä)	piirittämisinä
translatiivi	piirittämiseksi	piirittämisiksi
abessiivi	piirittämisettä	piirittämisittä
instruktiivi	–	piirittämisin
komitatiivi	–	piirittämisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	piirittämise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	piirittämis-