piirittäminen
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
piirittäminen (38)
- (historia) ulkoisen vihollisen toimenpiteet taistelussa kaupungin muurien suojaan, linnoitukseen tai muuhun suojapaikkaan asettuneen vastapuolen huolto- ja muiden yhteyksien katkaisemiseksi, jotta suojautuneet joutuisivat lopulliseen ahdinkoon
- (nykyaika) saartaminen
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | piirittäminen | piirittämiset |
| genetiivi | piirittämisen | piirittämisten piirittämisien |
| partitiivi | piirittämistä | piirittämisiä |
| akkusatiivi | piirittäminen; piirittämisen |
piirittämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | piirittämisessä | piirittämisissä |
| elatiivi | piirittämisestä | piirittämisistä |
| illatiivi | piirittämiseen | piirittämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | piirittämisellä | piirittämisillä |
| ablatiivi | piirittämiseltä | piirittämisiltä |
| allatiivi | piirittämiselle | piirittämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | piirittämisenä (piirittämisnä) |
piirittämisinä |
| translatiivi | piirittämiseksi | piirittämisiksi |
| abessiivi | piirittämisettä | piirittämisittä |
| instruktiivi | – | piirittämisin |
| komitatiivi | – | piirittämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | piirittämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
piirittämis- | |