pilkkaaja
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapilkkaaja (10)
- henkilö, joka pilkkaa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpilkːɑːjɑ/
- tavutus: pilk‧kaa‧ja
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pilkkaaja | pilkkaajat |
genetiivi | pilkkaajan | pilkkaajien (pilkkaajain) |
partitiivi | pilkkaajaa | pilkkaajia |
akkusatiivi | pilkkaaja; pilkkaajan |
pilkkaajat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pilkkaajassa | pilkkaajissa |
elatiivi | pilkkaajasta | pilkkaajista |
illatiivi | pilkkaajaan | pilkkaajiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pilkkaajalla | pilkkaajilla |
ablatiivi | pilkkaajalta | pilkkaajilta |
allatiivi | pilkkaajalle | pilkkaajille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pilkkaajana | pilkkaajina |
translatiivi | pilkkaajaksi | pilkkaajiksi |
abessiivi | pilkkaajatta | pilkkaajitta |
instruktiivi | – | pilkkaajin |
komitatiivi | – | pilkkaajine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | pilkkaaja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka pilkkaa
|
Aiheesta muualla
muokkaa- pilkkaaja Kielitoimiston sanakirjassa