pimu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (slangia) nuori, hyvännäköinen nainen
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpimu/
- tavutus: pi‧mu
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pimu | pimut |
| genetiivi | pimun | pimujen |
| partitiivi | pimua | pimuja |
| akkusatiivi | pimu; pimun |
pimut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pimussa | pimuissa |
| elatiivi | pimusta | pimuista |
| illatiivi | pimuun | pimuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pimulla | pimuilla |
| ablatiivi | pimulta | pimuilta |
| allatiivi | pimulle | pimuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pimuna | pimuina |
| translatiivi | pimuksi | pimuiksi |
| abessiivi | pimutta | pimuitta |
| instruktiivi | – | pimuin |
| komitatiivi | – | pimuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pimu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
Sisä-Suomen murteista Stadin slangiin siirtynyt sana[2]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- pimu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1
- ↑ Heikki Paunonen: "Stadin slangi historiallisena, kielellisenä ja sosiaalisena ilmiönä", Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. Stadin slangin suursanakirja, s. 30. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23239-4.