pingottava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä pinkoa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pingottava pingottavat
genetiivi pingottavan pingottavien
(pingottavain)
partitiivi pingottavaa pingottavia
akkusatiivi pingottava; pingottavan pingottavat
sisäpaikallissijat
inessiivi pingottavassa pingottavissa
elatiivi pingottavasta pingottavista
illatiivi pingottavaan pingottaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi pingottavalla pingottavilla
ablatiivi pingottavalta pingottavilta
allatiivi pingottavalle pingottaville
muut sijamuodot
essiivi pingottavana pingottavina
translatiivi pingottavaksi pingottaviksi
abessiivi pingottavatta pingottavitta
instruktiivi pingottavin
komitatiivi pingottavine

pingottava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä pingottaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pingottava pingottavat
genetiivi pingottavan pingottavien
(pingottavain)
partitiivi pingottavaa pingottavia
akkusatiivi pingottava; pingottavan pingottavat
sisäpaikallissijat
inessiivi pingottavassa pingottavissa
elatiivi pingottavasta pingottavista
illatiivi pingottavaan pingottaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi pingottavalla pingottavilla
ablatiivi pingottavalta pingottavilta
allatiivi pingottavalle pingottaville
muut sijamuodot
essiivi pingottavana pingottavina
translatiivi pingottavaksi pingottaviksi
abessiivi pingottavatta pingottavitta
instruktiivi pingottavin
komitatiivi pingottavine