pinko
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- lukutoukka, yli-innokas opiskelija
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpiŋko/
- tavutus: pin‧ko
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pinko | pingot |
genetiivi | pingon | pinkojen |
partitiivi | pinkoa | pinkoja |
akkusatiivi | pinko; pingon |
pingot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pingossa | pingoissa |
elatiivi | pingosta | pingoista |
illatiivi | pinkoon | pinkoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pingolla | pingoilla |
ablatiivi | pingolta | pingoilta |
allatiivi | pingolle | pingoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pinkona | pinkoina |
translatiivi | pingoksi | pingoiksi |
abessiivi | pingotta | pingoitta |
instruktiivi | – | pingoin |
komitatiivi | – | pinkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | pingo- | |
vahva vartalo | pinko- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat muokkaa
Englanti muokkaa
Substantiivi muokkaa
pinko (monikko pinkos tai pinkoes)
- (arkikieltä, usein halventava) sosialisti joka ei ole täysi kommunisti