pinnallistuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapinnallistuminen (38)
- teonnimi verbistä pinnallistua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pinnallistuminen | pinnallistumiset |
| genetiivi | pinnallistumisen | pinnallistumisten pinnallistumisien |
| partitiivi | pinnallistumista | pinnallistumisia |
| akkusatiivi | pinnallistuminen; pinnallistumisen |
pinnallistumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pinnallistumisessa | pinnallistumisissa |
| elatiivi | pinnallistumisesta | pinnallistumisista |
| illatiivi | pinnallistumiseen | pinnallistumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pinnallistumisella | pinnallistumisilla |
| ablatiivi | pinnallistumiselta | pinnallistumisilta |
| allatiivi | pinnallistumiselle | pinnallistumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pinnallistumisena (pinnallistumisna) |
pinnallistumisina |
| translatiivi | pinnallistumiseksi | pinnallistumisiksi |
| abessiivi | pinnallistumisetta | pinnallistumisitta |
| instruktiivi | – | pinnallistumisin |
| komitatiivi | – | pinnallistumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pinnallistumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pinnallistumis- | |
Etymologia
muokkaaverbi pinnallistua + johdin -minen