piristävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä piristä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi piristävä piristävät
genetiivi piristävän piristävien
(piristäväin)
partitiivi piristävää piristäviä
akkusatiivi piristävä;
piristävän
piristävät
sisäpaikallissijat
inessiivi piristävässä piristävissä
elatiivi piristävästä piristävistä
illatiivi piristävään piristäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi piristävällä piristävillä
ablatiivi piristävältä piristäviltä
allatiivi piristävälle piristäville
muut sijamuodot
essiivi piristävänä piristävinä
translatiivi piristäväksi piristäviksi
abessiivi piristävättä piristävittä
instruktiivi piristävin
komitatiivi piristävine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo piristävä-
vahva vartalo piristävä-
konsonantti-
vartalo
-

piristävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä piristää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi piristävä piristävät
genetiivi piristävän piristävien
(piristäväin)
partitiivi piristävää piristäviä
akkusatiivi piristävä;
piristävän
piristävät
sisäpaikallissijat
inessiivi piristävässä piristävissä
elatiivi piristävästä piristävistä
illatiivi piristävään piristäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi piristävällä piristävillä
ablatiivi piristävältä piristäviltä
allatiivi piristävälle piristäville
muut sijamuodot
essiivi piristävänä piristävinä
translatiivi piristäväksi piristäviksi
abessiivi piristävättä piristävittä
instruktiivi piristävin
komitatiivi piristävine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo piristävä-
vahva vartalo piristävä-
konsonantti-
vartalo
-