pitkästyminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapitkästyminen (38)
- teonnimi verbistä pitkästyä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pitkästyminen | pitkästymiset |
genetiivi | pitkästymisen | pitkästymisten pitkästymisien |
partitiivi | pitkästymistä | pitkästymisiä |
akkusatiivi | pitkästyminen; pitkästymisen |
pitkästymiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pitkästymisessä | pitkästymisissä |
elatiivi | pitkästymisestä | pitkästymisistä |
illatiivi | pitkästymiseen | pitkästymisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pitkästymisellä | pitkästymisillä |
ablatiivi | pitkästymiseltä | pitkästymisiltä |
allatiivi | pitkästymiselle | pitkästymisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pitkästymisenä (pitkästymisnä) |
pitkästymisinä |
translatiivi | pitkästymiseksi | pitkästymisiksi |
abessiivi | pitkästymisettä | pitkästymisittä |
instruktiivi | – | pitkästymisin |
komitatiivi | – | pitkästymisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | pitkästymise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
pitkästymis- |