Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pitta (9)

  1. mikä tahansa pittojen sukuun (Pitta) tai heimoon (Pittidae) kuuluva lintulaji tai sellaisen yksilö

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pitta pittat
genetiivi pittan pittojen
(pittain)
partitiivi pittaa pittoja
akkusatiivi pitta;
pittan
pittat
sisäpaikallissijat
inessiivi pittassa pittoissa
elatiivi pittasta pittoista
illatiivi pittaan pittoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pittalla pittoilla
ablatiivi pittalta pittoilta
allatiivi pittalle pittoille
muut sijamuodot
essiivi pittana pittoina
translatiivi pittaksi pittoiksi
abessiivi pittatta pittoitta
instruktiivi pittoin
komitatiivi pittoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pitta-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

vrt. tieteellinen nimi < telugun kielen pitta ’hely; lemmikki’[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

afrikanpitta, bengalinpitta, borneonpitta, filippiinienpitta, helmipitta, huppupitta, kaunopitta, keijupitta, kongonpitta, korupitta, malakanpitta, mangrovepitta, manusinpitta, molukkienpitta, mustepitta, oliiviselkäpitta, peruukkipitta, ruskopitta, safiiripitta, salomoninpitta, sateenkaaripitta, sinappipitta, siniviittapitta, sulttaanipitta, sumatranpitta, sundanpitta, tammipitta, tulikulmapitta, viherpitta

Englanti muokkaa

Substantiivi muokkaa

pitta (monikko pittas)

  1. rinnakkainen kirjoitusasu sanalle pita

Etymologia muokkaa

Substantiivi muokkaa

pitta (monikko pittas)

  1. pitta

Etymologia muokkaa

  • lainasana telugusta

Italia muokkaa

Verbi muokkaa

pitta

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoonan preesens verbistä pittare
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä pittare

Viitteet muokkaa

  1. Jobling, James A.: The Helm Dictionary of Scientific Names, s. 308. London, UK: Christopher Helm, 2010. ISBN 978-1-4081-2501-4. Internet Archive. (englanniksi)