Substantiivi

muokkaa

pitta (9)

  1. mikä tahansa pittojen sukuun (Pitta) tai heimoon (Pittidae) kuuluva lintulaji tai sellaisen yksilö

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pitta pittat
genetiivi pittan pittojen
(pittain)
partitiivi pittaa pittoja
akkusatiivi pitta;
pittan
pittat
sisäpaikallissijat
inessiivi pittassa pittoissa
elatiivi pittasta pittoista
illatiivi pittaan pittoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pittalla pittoilla
ablatiivi pittalta pittoilta
allatiivi pittalle pittoille
muut sijamuodot
essiivi pittana pittoina
translatiivi pittaksi pittoiksi
abessiivi pittatta pittoitta
instruktiivi pittoin
komitatiivi pittoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pitta-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

vrt. tieteellinen nimi < telugun kielen pitta ’hely; lemmikki’[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

afrikanpitta, bengalinpitta, borneonpitta, filippiinienpitta, helmipitta, huppupitta, kaunopitta, keijupitta, kongonpitta, korupitta, malakanpitta, mangrovepitta, manusinpitta, molukkienpitta, mustepitta, oliiviselkäpitta, peruukkipitta, ruskopitta, safiiripitta, salomoninpitta, sateenkaaripitta, sinappipitta, siniviittapitta, sulttaanipitta, sumatranpitta, sundanpitta, tammipitta, tulikulmapitta, viherpitta

Englanti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

pitta (monikko pittas)

  1. rinnakkainen kirjoitusasu sanalle pita

Etymologia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

pitta (monikko pittas)

  1. pitta

Etymologia

muokkaa
  • lainasana telugusta

Italia

muokkaa

pitta

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoonan preesens verbistä pittare
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä pittare

Viitteet

muokkaa
  1. Jobling, James A.: The Helm Dictionary of Scientific Names, s. 308. London, UK: Christopher Helm, 2010. ISBN 978-1-4081-2501-4. Internet Archive. (englanniksi)