plakkari
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaplakkari (6)
- (murteellinen) tasku
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈplɑkːɑri/
- tavutus: plak‧ka‧ri
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | plakkari | plakkarit |
| genetiivi | plakkarin | plakkarien plakkareiden plakkareitten |
| partitiivi | plakkaria | plakkareita plakkareja |
| akkusatiivi | plakkari; plakkarin |
plakkarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | plakkarissa | plakkareissa |
| elatiivi | plakkarista | plakkareista |
| illatiivi | plakkariin | plakkareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | plakkarilla | plakkareilla |
| ablatiivi | plakkarilta | plakkareilta |
| allatiivi | plakkarille | plakkareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | plakkarina | plakkareina |
| translatiivi | plakkariksi | plakkareiksi |
| abessiivi | plakkaritta | plakkareitta |
| instruktiivi | – | plakkarein |
| komitatiivi | – | plakkareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | plakkari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaproto-germaanisesta *plagga ('kankaan pala, purjeen paikka')
Aiheesta muualla
muokkaa- plakkari Kielitoimiston sanakirjassa