Substantiivi

muokkaa

plasebo (2)[1]

  1. (farmakologia) lumelääke, lääkkeen tavoin nautittava valmiste, jossa ei ole mitään varsinaista lääkeainetta
    Tutkimuksessa vertailuryhmälle annettiin plaseboa.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈplɑsebo/
  • tavutus: pla‧se‧bo

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi plasebo plasebot
genetiivi plasebon plasebojen
plaseboiden
plaseboitten
partitiivi plaseboa plaseboita
plaseboja
akkusatiivi plasebo;
plasebon
plasebot
sisäpaikallissijat
inessiivi plasebossa plaseboissa
elatiivi plasebosta plaseboista
illatiivi plaseboon plaseboihin
ulkopaikallissijat
adessiivi plasebolla plaseboilla
ablatiivi plasebolta plaseboilta
allatiivi plasebolle plaseboille
muut sijamuodot
essiivi plasebona plaseboina
translatiivi plaseboksi plaseboiksi
abessiivi plasebotta plaseboitta
instruktiivi plaseboin
komitatiivi plaseboine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo plasebo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • latinan verbistä placēbō, "(futuuri) minä tulen miellyttämään"

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

plasebovaikutus

Aiheesta muualla

muokkaa
  • plasebo Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2