plyymi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- pöyheä sulkakoriste tai -asuste, strutsinsulka
- töyhtö
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈplyːmi/
- tavutus: plyy‧mi
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | plyymi | plyymit |
| genetiivi | plyymin | plyymien (plyymein) |
| partitiivi | plyymiä | plyymejä |
| akkusatiivi | plyymi; plyymin |
plyymit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | plyymissä | plyymeissä |
| elatiivi | plyymistä | plyymeistä |
| illatiivi | plyymiin | plyymeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | plyymillä | plyymeillä |
| ablatiivi | plyymiltä | plyymeiltä |
| allatiivi | plyymille | plyymeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | plyyminä | plyymeinä |
| translatiivi | plyymiksi | plyymeiksi |
| abessiivi | plyymittä | plyymeittä |
| instruktiivi | – | plyymein |
| komitatiivi | – | plyymeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | plyymi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- plyymi Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5
- ↑ : Otavan iso tietosanakirja. Osa 6, palsta 1329, hakusana plyymi. Helsinki: Otava, 1963.