pojiteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapojiteleminen (38)
- teonnimi verbistä pojitella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pojiteleminen | pojitelemiset |
| genetiivi | pojitelemisen | pojitelemisten pojitelemisien |
| partitiivi | pojitelemista | pojitelemisia |
| akkusatiivi | pojiteleminen; pojitelemisen |
pojitelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pojitelemisessa | pojitelemisissa |
| elatiivi | pojitelemisesta | pojitelemisista |
| illatiivi | pojitelemiseen | pojitelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pojitelemisella | pojitelemisilla |
| ablatiivi | pojitelemiselta | pojitelemisilta |
| allatiivi | pojitelemiselle | pojitelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pojitelemisena (pojitelemisna) |
pojitelemisina |
| translatiivi | pojitelemiseksi | pojitelemisiksi |
| abessiivi | pojitelemisetta | pojitelemisitta |
| instruktiivi | – | pojitelemisin |
| komitatiivi | – | pojitelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pojitelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pojitelemis- | |