pojitteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapojitteleminen (38)
- teonnimi verbistä pojitella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pojitteleminen | pojittelemiset |
| genetiivi | pojittelemisen | pojittelemisten pojittelemisien |
| partitiivi | pojittelemista | pojittelemisia |
| akkusatiivi | pojitteleminen; pojittelemisen |
pojittelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pojittelemisessa | pojittelemisissa |
| elatiivi | pojittelemisesta | pojittelemisista |
| illatiivi | pojittelemiseen | pojittelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pojittelemisella | pojittelemisilla |
| ablatiivi | pojittelemiselta | pojittelemisilta |
| allatiivi | pojittelemiselle | pojittelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pojittelemisena (pojittelemisna) |
pojittelemisina |
| translatiivi | pojittelemiseksi | pojittelemisiksi |
| abessiivi | pojittelemisetta | pojittelemisitta |
| instruktiivi | – | pojittelemisin |
| komitatiivi | – | pojittelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pojittelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pojittelemis- | |