SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

poju (1-B)

  1. (puhekieltä, usein leikillinen, joskus vähättelevä) diminutiivimuoto sanasta poika

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈpoju/
  • tavutus: po‧ju

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi poju pojut
genetiivi pojun pojujen
partitiivi pojua pojuja
akkusatiivi poju;
pojun
pojut
sisäpaikallissijat
inessiivi pojussa pojuissa
elatiivi pojusta pojuista
illatiivi pojuun pojuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pojulla pojuilla
ablatiivi pojulta pojuilta
allatiivi pojulle pojuille
muut sijamuodot
essiivi pojuna pojuina
translatiivi pojuksi pojuiksi
abessiivi pojutta pojuitta
instruktiivi pojuin
komitatiivi pojuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo poju-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • poju Kielitoimiston sanakirjassa