Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

polakka (14-A) (monikko polakat)

  1. pitkulainen rapeakuorinen vehnäinen ruokaleipä, jonka pinnalla on poikittaisviiltoja

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpolɑkːɑ/
  • tavutus: po‧lak‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi polakka polakat
genetiivi polakan polakoiden
polakoitten
polakkojen
(polakkain)
partitiivi polakkaa polakoita
polakkoja
akkusatiivi polakka;
polakan
polakat
sisäpaikallissijat
inessiivi polakassa polakoissa
elatiivi polakasta polakoista
illatiivi polakkaan polakkoihin
polakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi polakalla polakoilla
ablatiivi polakalta polakoilta
allatiivi polakalle polakoille
muut sijamuodot
essiivi polakkana polakkoina
polakoina
translatiivi polakaksi polakoiksi
abessiivi polakatta polakoitta
instruktiivi polakoin
komitatiivi polakoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo polaka-
vahva vartalo polakka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Substantiivi muokkaa

polakka (14-A)

  1. (halventava) rinnakkaismuoto sanasta polakki

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • polakka Kielitoimiston sanakirjassa