polakka

Suomi

Substantiivi

polakka (14-A) (monikko polakat)

pitkulainen rapeakuorinen vehnäinen ruokaleipä, jonka pinnalla on poikittaisviiltoja

Ääntäminen

IPA: /ˈpolɑkːɑ/
tavutus: po‧lak‧ka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	polakka	polakat
genetiivi	polakan	polakoiden polakoitten polakkojen (polakkain)
partitiivi	polakkaa	polakoita polakkoja
akkusatiivi	polakka; polakan	polakat
sisäpaikallissijat
inessiivi	polakassa	polakoissa
elatiivi	polakasta	polakoista
illatiivi	polakkaan	polakkoihin polakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	polakalla	polakoilla
ablatiivi	polakalta	polakoilta
allatiivi	polakalle	polakoille
muut sijamuodot
essiivi	polakkana	polakkoina polakoina
translatiivi	polakaksi	polakoiksi
abessiivi	polakatta	polakoitta
instruktiivi	–	polakoin
komitatiivi	–	polakoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	polaka-
vahva vartalo	polakka-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. pitkulainen rapeakuorinen vehnäleipä, jonka päällä on poikittaisviiltoja

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Substantiivi

polakka (14-A)

(halventava) rinnakkaismuoto sanasta polakki

Liittyvät sanat

Synonyymit

polski

Aiheesta muualla

polakka Kielitoimiston sanakirjassa