Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

polanteisuus (40)

  1. se, että on polanteinen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpolɑnˌt̪ei̯suːs/
  • tavutus: po‧lan‧tei‧suus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi polanteisuus polanteisuudet
genetiivi polanteisuuden polanteisuuksien
partitiivi polanteisuutta polanteisuuksia
akkusatiivi polanteisuus;
polanteisuuden
polanteisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi polanteisuudessa polanteisuuksissa
elatiivi polanteisuudesta polanteisuuksista
illatiivi polanteisuuteen polanteisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi polanteisuudella polanteisuuksilla
ablatiivi polanteisuudelta polanteisuuksilta
allatiivi polanteisuudelle polanteisuuksille
muut sijamuodot
essiivi polanteisuutena polanteisuuksina
translatiivi polanteisuudeksi polanteisuuksiksi
abessiivi polanteisuudetta polanteisuuksitta
instruktiivi polanteisuuksin
komitatiivi polanteisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo polanteisuude-
vahva vartalo polanteisuute-
konsonantti-
vartalo
polanteisuut-

Etymologia muokkaa

sanan polanteinen vartalosta polanteis- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa