polarisoituminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapolarisoituminen (38)
- teonnimi verbistä polarisoitua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | polarisoituminen | polarisoitumiset |
| genetiivi | polarisoitumisen | polarisoitumisten polarisoitumisien |
| partitiivi | polarisoitumista | polarisoitumisia |
| akkusatiivi | polarisoituminen; polarisoitumisen |
polarisoitumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | polarisoitumisessa | polarisoitumisissa |
| elatiivi | polarisoitumisesta | polarisoitumisista |
| illatiivi | polarisoitumiseen | polarisoitumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | polarisoitumisella | polarisoitumisilla |
| ablatiivi | polarisoitumiselta | polarisoitumisilta |
| allatiivi | polarisoitumiselle | polarisoitumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | polarisoitumisena (polarisoitumisna) |
polarisoitumisina |
| translatiivi | polarisoitumiseksi | polarisoitumisiksi |
| abessiivi | polarisoitumisetta | polarisoitumisitta |
| instruktiivi | – | polarisoitumisin |
| komitatiivi | – | polarisoitumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | polarisoitumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
polarisoitumis- | |
Etymologia
muokkaaverbi polarisoitua + johdin -minen