politisoituminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapolitisoituminen (38)
- teonnimi verbistä politisoitua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | politisoituminen | politisoitumiset |
| genetiivi | politisoitumisen | politisoitumisten politisoitumisien |
| partitiivi | politisoitumista | politisoitumisia |
| akkusatiivi | politisoituminen; politisoitumisen |
politisoitumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | politisoitumisessa | politisoitumisissa |
| elatiivi | politisoitumisesta | politisoitumisista |
| illatiivi | politisoitumiseen | politisoitumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | politisoitumisella | politisoitumisilla |
| ablatiivi | politisoitumiselta | politisoitumisilta |
| allatiivi | politisoitumiselle | politisoitumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | politisoitumisena (politisoitumisna) |
politisoitumisina |
| translatiivi | politisoitumiseksi | politisoitumisiksi |
| abessiivi | politisoitumisetta | politisoitumisitta |
| instruktiivi | – | politisoitumisin |
| komitatiivi | – | politisoitumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | politisoitumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
politisoitumis- | |
Etymologia
muokkaa- verbi politisoitua + johdin -minen