Wikipedia
Katso artikkeli Polyfonia Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

polyfonia (12)[1]

  1. moniäänisyys

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpolyˌfoniɑ/
  • tavutus: po‧ly‧fo‧ni‧a

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi polyfonia polyfoniat
genetiivi polyfonian polyfonioiden
polyfonioitten
(polyfoniain)
partitiivi polyfoniaa polyfonioita
akkusatiivi polyfonia;
polyfonian
polyfoniat
sisäpaikallissijat
inessiivi polyfoniassa polyfonioissa
elatiivi polyfoniasta polyfonioista
illatiivi polyfoniaan polyfonioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi polyfonialla polyfonioilla
ablatiivi polyfonialta polyfonioilta
allatiivi polyfonialle polyfonioille
muut sijamuodot
essiivi polyfoniana polyfonioina
translatiivi polyfoniaksi polyfonioiksi
abessiivi polyfoniatta polyfonioitta
instruktiivi polyfonioin
komitatiivi polyfonioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo polyfonia-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12