Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

polyglotti (5-C)[1]

  1. monikielinen kirja (sama teksti useilla kielillä rinnakkain)
  2. monia kieliä osaava ihminen

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi polyglotti polyglotit
genetiivi polyglotin polyglottien
(polyglottein)
partitiivi polyglottia polyglotteja
akkusatiivi polyglotti;
polyglotin
polyglotit
sisäpaikallissijat
inessiivi polyglotissa polygloteissa
elatiivi polyglotista polygloteista
illatiivi polyglottiin polyglotteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi polyglotilla polygloteilla
ablatiivi polyglotilta polygloteilta
allatiivi polyglotille polygloteille
muut sijamuodot
essiivi polyglottina polyglotteina
translatiivi polyglotiksi polygloteiksi
abessiivi polyglotitta polygloteitta
instruktiivi polyglotein
komitatiivi polyglotteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo polygloti-
vahva vartalo polyglotti-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C