polygoni

Suomi

Substantiivi

polygoni (5)

(geometria) monikulmio
(sotatiede, arkkitehtuuri) bastionirintama; linnoituksen monikulmiomuoto

Ääntäminen

IPA: /ˈpolyˌgoni/
tavutus: po‧ly‧go‧ni

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	polygoni	polygonit
genetiivi	polygonin	polygonien (polygonein)
partitiivi	polygonia	polygoneja
akkusatiivi	polygoni; polygonin	polygonit
sisäpaikallissijat
inessiivi	polygonissa	polygoneissa
elatiivi	polygonista	polygoneista
illatiivi	polygoniin	polygoneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	polygonilla	polygoneilla
ablatiivi	polygonilta	polygoneilta
allatiivi	polygonille	polygoneille
muut sijamuodot
essiivi	polygonina	polygoneina
translatiivi	polygoniksi	polygoneiksi
abessiivi	polygonitta	polygoneitta
instruktiivi	–	polygonein
komitatiivi	–	polygoneine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	polygoni-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

poly- + -goni

Liittyvät sanat

Johdokset

adjektiivit: polygoninen

Yläkäsitteet

polytooppi

Alakäsitteet

polygonit: trigoni, tetragoni, pentagoni, heksagoni, heptagoni, oktagoni, enneagoni/nonagoni, dekagoni

Aiheesta muualla

polygoni Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=polygoni&oldid=4413024”