Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pontevuus (40)

  1. se, että on ponteva

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpont̪eʋuːs/
  • tavutus: pon‧te‧vuus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pontevuus pontevuudet
genetiivi pontevuuden pontevuuksien
partitiivi pontevuutta pontevuuksia
akkusatiivi pontevuus;
pontevuuden
pontevuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi pontevuudessa pontevuuksissa
elatiivi pontevuudesta pontevuuksista
illatiivi pontevuuteen pontevuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pontevuudella pontevuuksilla
ablatiivi pontevuudelta pontevuuksilta
allatiivi pontevuudelle pontevuuksille
muut sijamuodot
essiivi pontevuutena pontevuuksina
translatiivi pontevuudeksi pontevuuksiksi
abessiivi pontevuudetta pontevuuksitta
instruktiivi pontevuuksin
komitatiivi pontevuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pontevuude-
vahva vartalo pontevuute-
konsonantti-
vartalo
pontevuut-

Etymologia muokkaa

sanan ponteva vartalosta pontev- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa