Wikipedia
Katso artikkeli Posetiivi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Posetiivi

Substantiivi

muokkaa

posetiivi (5)[1]

  1. mekaaninen urkumainen soittolaite, jota soitetaan kampea pyörittämällä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈposeˌt̪iːʋi/
  • tavutus: po‧se‧tii‧vi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi posetiivi posetiivit
genetiivi posetiivin posetiivien
(posetiivein)
partitiivi posetiivia posetiiveja
akkusatiivi posetiivi;
posetiivin
posetiivit
sisäpaikallissijat
inessiivi posetiivissa posetiiveissa
elatiivi posetiivista posetiiveista
illatiivi posetiiviin posetiiveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi posetiivilla posetiiveilla
ablatiivi posetiivilta posetiiveilta
allatiivi posetiiville posetiiveille
muut sijamuodot
essiivi posetiivina posetiiveina
translatiivi posetiiviksi posetiiveiksi
abessiivi posetiivitta posetiiveitta
instruktiivi posetiivein
komitatiivi posetiiveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo posetiivi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5