Wikipedia
Katso artikkeli Positivismi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Positivismin isä Auguste Comte

Substantiivi

muokkaa

positivismi (5)[1]

  1. empiristinen filosofian suuntaus, joka katsoo teologian, metafysiikan ja muun filosofisen spekulaation mystisiin t. uskonnollisiin kokemuskiin perustuvat opit perusteettomiksi ja epävarmoiksi arvelluiksi ja haluaa ne paljastaa ja kieltää

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi positivismi positivismit
genetiivi positivismin positivismien
(positivismein)
partitiivi positivismia positivismeja
akkusatiivi positivismi;
positivismin
positivismit
sisäpaikallissijat
inessiivi positivismissa positivismeissa
elatiivi positivismista positivismeista
illatiivi positivismiin positivismeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi positivismilla positivismeilla
ablatiivi positivismilta positivismeilta
allatiivi positivismille positivismeille
muut sijamuodot
essiivi positivismina positivismeina
translatiivi positivismiksi positivismeiksi
abessiivi positivismitta positivismeitta
instruktiivi positivismein
komitatiivi positivismeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo positivismi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5