postilla
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpost̪ilːɑ/
- tavutus: pos‧til‧la
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | postilla | postillat |
genetiivi | postillan | postilloiden postilloitten postillojen (postillain) |
partitiivi | postillaa | postilloita postilloja |
akkusatiivi | postilla; postillan |
postillat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | postillassa | postilloissa |
elatiivi | postillasta | postilloista |
illatiivi | postillaan | postilloihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | postillalla | postilloilla |
ablatiivi | postillalta | postilloilta |
allatiivi | postillalle | postilloille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | postillana | postilloina |
translatiivi | postillaksi | postilloiksi |
abessiivi | postillatta | postilloitta |
instruktiivi | – | postilloin |
komitatiivi | – | postilloine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | postilla- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Aiheesta muualla
muokkaaSubstantiivi
muokkaapostilla
- (taivutusmuoto) yksikön adessiivimuoto sanasta posti
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 13