Substantiivi

muokkaa

potkaisu (2)[1]

  1. kova yksittäinen jalalla tönäisy

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpot̪kɑi̯su/
  • tavutus: pot‧kai‧su

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi potkaisu potkaisut
genetiivi potkaisun potkaisujen
potkaisuiden
potkaisuitten
partitiivi potkaisua potkaisuita
potkaisuja
akkusatiivi potkaisu;
potkaisun
potkaisut
sisäpaikallissijat
inessiivi potkaisussa potkaisuissa
elatiivi potkaisusta potkaisuista
illatiivi potkaisuun potkaisuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi potkaisulla potkaisuilla
ablatiivi potkaisulta potkaisuilta
allatiivi potkaisulle potkaisuille
muut sijamuodot
essiivi potkaisuna potkaisuina
translatiivi potkaisuksi potkaisuiksi
abessiivi potkaisutta potkaisuitta
instruktiivi potkaisuin
komitatiivi potkaisuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo potkaisu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi potkaista + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2