Substantiivi

muokkaa

pottuilu (2)

  1. pottuileminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpot̪ːui̯lu/
  • tavutus: pot‧tui‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pottuilu pottuilut
genetiivi pottuilun pottuilujen
pottuiluiden
pottuiluitten
partitiivi pottuilua pottuiluita
pottuiluja
akkusatiivi pottuilu;
pottuilun
pottuilut
sisäpaikallissijat
inessiivi pottuilussa pottuiluissa
elatiivi pottuilusta pottuiluista
illatiivi pottuiluun pottuiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pottuilulla pottuiluilla
ablatiivi pottuilulta pottuiluilta
allatiivi pottuilulle pottuiluille
muut sijamuodot
essiivi pottuiluna pottuiluina
translatiivi pottuiluksi pottuiluiksi
abessiivi pottuilutta pottuiluitta
instruktiivi pottuiluin
komitatiivi pottuiluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pottuilu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi pottuilla + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa