prenikka
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (arkikieltä) kunniamerkki, mitali
- prenikat rinnassa
- (venäläinen paksu, pikkuleipämäinen) piparkakku
- ... rahoista oli jäljellä ainoastaan kuusi kopeekkaa, jotka Eeron tietämättä olivat jääneet hänen liivinsä taskuun, ja siinä myös löytyi yksi rikkimurentunut prenikka. (Aleksis Kivi)
- Keväällä avatusta Gastronom-kaupasta löytyy kuitenkin kaikkea: kunnon hapankaalia, pakastettuja pelmeneitä, varenikeja, prenikoita, savumakkaraa, auringonkukansiemeniä, mitä ihminen nyt tarvitsee. (HS.fi 25.9.2008)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈprenikːɑ/
- tavutus: pre‧nik‧ka
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | prenikka | prenikat |
genetiivi | prenikan | prenikoiden prenikoitten prenikkojen (prenikkain) |
partitiivi | prenikkaa | prenikoita prenikkoja |
akkusatiivi | prenikka; prenikan |
prenikat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | prenikassa | prenikoissa |
elatiivi | prenikasta | prenikoista |
illatiivi | prenikkaan | prenikkoihin prenikoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | prenikalla | prenikoilla |
ablatiivi | prenikalta | prenikoilta |
allatiivi | prenikalle | prenikoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | prenikkana | prenikkoina prenikoina |
translatiivi | prenikaksi | prenikoiksi |
abessiivi | prenikatta | prenikoitta |
instruktiivi | – | prenikoin |
komitatiivi | – | prenikoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | prenika- | |
vahva vartalo | prenikka- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- prenikka Kielitoimiston sanakirjassa