Substantiivi

muokkaa

proletaari (5)

  1. (politiikka) proletariaatin eli työväenluokan jäsen
    Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen!
  2. (historia) antiikin Rooman varattomimman tai myöhemmin toiseksi köyhimmän sosiaaliluokan jäsen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈproleˌt̪ɑːri/
  • tavutus: pro‧le‧taa‧ri

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi proletaari proletaarit
genetiivi proletaarin proletaarien
(proletaarein)
partitiivi proletaaria proletaareja
akkusatiivi proletaari;
proletaarin
proletaarit
sisäpaikallissijat
inessiivi proletaarissa proletaareissa
elatiivi proletaarista proletaareista
illatiivi proletaariin proletaareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi proletaarilla proletaareilla
ablatiivi proletaarilta proletaareilta
allatiivi proletaarille proletaareille
muut sijamuodot
essiivi proletaarina proletaareina
translatiivi proletaariksi proletaareiksi
abessiivi proletaaritta proletaareitta
instruktiivi proletaarein
komitatiivi proletaareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo proletaari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

latinan proletārii 'ainoastaan jälkeläisten [prōles] puolesta lukuun otettavat'[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Tietosanakirja. 7 osa, Oulun tuomiokunta—Ribes / toim. Wäinö Bonsdorff ... [et al.]. (Project Runebergissa). Helsinki: Tietosanakirja, 1915: hakusana Proletarii