Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

prosodia (12)

  1. (kielitiede) prosodiikka, oppi kielen puheilmaisuissa esiintyvien sanojen ja tavujen kestosta, painotuksesta, laajuudesta, sointiväristä yms.

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi prosodia prosodiat
genetiivi prosodian prosodioiden
prosodioitten
(prosodiain)
partitiivi prosodiaa prosodioita
akkusatiivi prosodia;
prosodian
prosodiat
sisäpaikallissijat
inessiivi prosodiassa prosodioissa
elatiivi prosodiasta prosodioista
illatiivi prosodiaan prosodioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi prosodialla prosodioilla
ablatiivi prosodialta prosodioilta
allatiivi prosodialle prosodioille
muut sijamuodot
essiivi prosodiana prosodioina
translatiivi prosodiaksi prosodioiksi
abessiivi prosodiatta prosodioitta
instruktiivi prosodioin
komitatiivi prosodioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo prosodia-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa