Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

prossa (10)[1]

  1. (puhekieltä) prosentti
    olla monta prossaa persujen takana

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈprosːɑ/
  • tavutus: pros‧sa

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi prossa prossat
genetiivi prossan prossien
(prossain)
partitiivi prossaa prossia
akkusatiivi prossa;
prossan
prossat
sisäpaikallissijat
inessiivi prossassa prossissa
elatiivi prossasta prossista
illatiivi prossaan prossiin
ulkopaikallissijat
adessiivi prossalla prossilla
ablatiivi prossalta prossilta
allatiivi prossalle prossille
muut sijamuodot
essiivi prossana prossina
translatiivi prossaksi prossiksi
abessiivi prossatta prossitta
instruktiivi prossin
komitatiivi prossine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo prossa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla muokkaa

  • prossa Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10