Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

puhdistin (33)

  1. laite, jolla puhdistetaan jotakin

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puhdistin puhdistimet
genetiivi puhdistimen puhdistimien
puhdistinten
partitiivi puhdistinta puhdistimia
akkusatiivi puhdistin;
puhdistimen
puhdistimet
sisäpaikallissijat
inessiivi puhdistimessa puhdistimissa
elatiivi puhdistimesta puhdistimista
illatiivi puhdistimeen puhdistimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi puhdistimella puhdistimilla
ablatiivi puhdistimelta puhdistimilta
allatiivi puhdistimelle puhdistimille
muut sijamuodot
essiivi puhdistimena
(puhdistinna)
puhdistimina
translatiivi puhdistimeksi puhdistimiksi
abessiivi puhdistimetta puhdistimitta
instruktiivi puhdistimin
komitatiivi puhdistimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo puhdistime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
puhdistin-

Etymologia muokkaa

johdos sanasta puhdistaa (puhdista- + -in)

Käännökset muokkaa

Verbi muokkaa

puhdistin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä puhdistaa