puhkaiseminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapuhkaiseminen (38)
- teonnimi verbistä puhkaista
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puhkaiseminen | puhkaisemiset |
| genetiivi | puhkaisemisen | puhkaisemisten puhkaisemisien |
| partitiivi | puhkaisemista | puhkaisemisia |
| akkusatiivi | puhkaiseminen; puhkaisemisen |
puhkaisemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puhkaisemisessa | puhkaisemisissa |
| elatiivi | puhkaisemisesta | puhkaisemisista |
| illatiivi | puhkaisemiseen | puhkaisemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puhkaisemisella | puhkaisemisilla |
| ablatiivi | puhkaisemiselta | puhkaisemisilta |
| allatiivi | puhkaisemiselle | puhkaisemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puhkaisemisena (puhkaisemisna) |
puhkaisemisina |
| translatiivi | puhkaisemiseksi | puhkaisemisiksi |
| abessiivi | puhkaisemisetta | puhkaisemisitta |
| instruktiivi | – | puhkaisemisin |
| komitatiivi | – | puhkaisemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | puhkaisemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
puhkaisemis- | |