puhkeava
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaapuhkeava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä puhjeta
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | puhkeava | puhkeavat |
genetiivi | puhkeavan | puhkeavien (puhkeavain) |
partitiivi | puhkeavaa | puhkeavia |
akkusatiivi | puhkeava; puhkeavan | puhkeavat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | puhkeavassa | puhkeavissa |
elatiivi | puhkeavasta | puhkeavista |
illatiivi | puhkeavaan | puhkeaviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | puhkeavalla | puhkeavilla |
ablatiivi | puhkeavalta | puhkeavilta |
allatiivi | puhkeavalle | puhkeaville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | puhkeavana | puhkeavina |
translatiivi | puhkeavaksi | puhkeaviksi |
abessiivi | puhkeavatta | puhkeavitta |
instruktiivi | – | puhkeavin |
komitatiivi | – | puhkeavine |