puhkeileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapuhkeileminen (38)
- teonnimi verbistä puhkeilla
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puhkeileminen | puhkeilemiset |
| genetiivi | puhkeilemisen | puhkeilemisten puhkeilemisien |
| partitiivi | puhkeilemista | puhkeilemisia |
| akkusatiivi | puhkeileminen; puhkeilemisen |
puhkeilemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puhkeilemisessa | puhkeilemisissa |
| elatiivi | puhkeilemisesta | puhkeilemisista |
| illatiivi | puhkeilemiseen | puhkeilemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puhkeilemisella | puhkeilemisilla |
| ablatiivi | puhkeilemiselta | puhkeilemisilta |
| allatiivi | puhkeilemiselle | puhkeilemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puhkeilemisena (puhkeilemisna) |
puhkeilemisina |
| translatiivi | puhkeilemiseksi | puhkeilemisiksi |
| abessiivi | puhkeilemisetta | puhkeilemisitta |
| instruktiivi | – | puhkeilemisin |
| komitatiivi | – | puhkeilemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | puhkeilemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
puhkeilemis- | |