puhkinta
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpuhkint̪ɑ/
- tavutus: puh‧kin‧ta
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puhkinta | puhkinnat |
| genetiivi | puhkinnan | puhkintojen (puhkintain) |
| partitiivi | puhkintaa | puhkintoja |
| akkusatiivi | puhkinta; puhkinnan |
puhkinnat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puhkinnassa | puhkinnoissa |
| elatiivi | puhkinnasta | puhkinnoista |
| illatiivi | puhkintaan | puhkintoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puhkinnalla | puhkinnoilla |
| ablatiivi | puhkinnalta | puhkinnoilta |
| allatiivi | puhkinnalle | puhkinnoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puhkintana | puhkintoina |
| translatiivi | puhkinnaksi | puhkinnoiksi |
| abessiivi | puhkinnatta | puhkinnoitta |
| instruktiivi | – | puhkinnoin |
| komitatiivi | – | puhkintoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | puhkinna- | |
| vahva vartalo | puhkinta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. puhkiminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla muokkaa
- puhkinta Kielitoimiston sanakirjassa