puhkominen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapuhkominen (38)
- teonnimi verbistä puhkoa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puhkominen | puhkomiset |
| genetiivi | puhkomisen | puhkomisten puhkomisien |
| partitiivi | puhkomista | puhkomisia |
| akkusatiivi | puhkominen; puhkomisen |
puhkomiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puhkomisessa | puhkomisissa |
| elatiivi | puhkomisesta | puhkomisista |
| illatiivi | puhkomiseen | puhkomisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puhkomisella | puhkomisilla |
| ablatiivi | puhkomiselta | puhkomisilta |
| allatiivi | puhkomiselle | puhkomisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puhkomisena (puhkomisna) |
puhkomisina |
| translatiivi | puhkomiseksi | puhkomisiksi |
| abessiivi | puhkomisetta | puhkomisitta |
| instruktiivi | – | puhkomisin |
| komitatiivi | – | puhkomisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | puhkomise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
puhkomis- | |