puhkuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapuhkuminen (38)
- teonnimi verbistä puhkua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puhkuminen | puhkumiset |
| genetiivi | puhkumisen | puhkumisten puhkumisien |
| partitiivi | puhkumista | puhkumisia |
| akkusatiivi | puhkuminen; puhkumisen |
puhkumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puhkumisessa | puhkumisissa |
| elatiivi | puhkumisesta | puhkumisista |
| illatiivi | puhkumiseen | puhkumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puhkumisella | puhkumisilla |
| ablatiivi | puhkumiselta | puhkumisilta |
| allatiivi | puhkumiselle | puhkumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puhkumisena (puhkumisna) |
puhkumisina |
| translatiivi | puhkumiseksi | puhkumisiksi |
| abessiivi | puhkumisetta | puhkumisitta |
| instruktiivi | – | puhkumisin |
| komitatiivi | – | puhkumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | puhkumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
puhkumis- | |