puhututtaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapuhututtaminen (38)
- teonnimi verbistä puhututtaa
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | puhututtaminen | puhututtamiset |
genetiivi | puhututtamisen | puhututtamisten puhututtamisien |
partitiivi | puhututtamista | puhututtamisia |
akkusatiivi | puhututtaminen; puhututtamisen |
puhututtamiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | puhututtamisessa | puhututtamisissa |
elatiivi | puhututtamisesta | puhututtamisista |
illatiivi | puhututtamiseen | puhututtamisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | puhututtamisella | puhututtamisilla |
ablatiivi | puhututtamiselta | puhututtamisilta |
allatiivi | puhututtamiselle | puhututtamisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | puhututtamisena (puhututtamisna) |
puhututtamisina |
translatiivi | puhututtamiseksi | puhututtamisiksi |
abessiivi | puhututtamisetta | puhututtamisitta |
instruktiivi | – | puhututtamisin |
komitatiivi | – | puhututtamisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | puhututtamise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
puhututtamis- |
Etymologia
muokkaa- verbi puhututtaa + johdin -minen