puhuva
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
puhuva
- sellainen, joka puhuu
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpuhuʋɑ/
- tavutus: pu‧hu‧va
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Verbi muokkaa
puhuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä puhua
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | puhuva | puhuvat |
genetiivi | puhuvan | puhuvien (puhuvain) |
partitiivi | puhuvaa | puhuvia |
akkusatiivi | puhuva; puhuvan | puhuvat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | puhuvassa | puhuvissa |
elatiivi | puhuvasta | puhuvista |
illatiivi | puhuvaan | puhuviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | puhuvalla | puhuvilla |
ablatiivi | puhuvalta | puhuvilta |
allatiivi | puhuvalle | puhuville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | puhuvana | puhuvina |
translatiivi | puhuvaksi | puhuviksi |
abessiivi | puhuvatta | puhuvitta |
instruktiivi | – | puhuvin |
komitatiivi | – | puhuvine |
Aiheesta muualla muokkaa
- puhuva Kielitoimiston sanakirjassa