Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

puikkarointi (5-J)

  1. puikkaroiminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpui̯kːɑˌroi̯nt̪i/
  • tavutus: puik‧ka‧roin‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puikkarointi puikkaroinnit
genetiivi puikkaroinnin puikkarointien
(puikkarointein)
partitiivi puikkarointia puikkarointeja
akkusatiivi puikkarointi;
puikkaroinnin
puikkaroinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi puikkaroinnissa puikkaroinneissa
elatiivi puikkaroinnista puikkaroinneista
illatiivi puikkarointiin puikkarointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi puikkaroinnilla puikkaroinneilla
ablatiivi puikkaroinnilta puikkaroinneilta
allatiivi puikkaroinnille puikkaroinneille
muut sijamuodot
essiivi puikkarointina puikkarointeina
translatiivi puikkaroinniksi puikkaroinneiksi
abessiivi puikkaroinnitta puikkaroinneitta
instruktiivi puikkaroinnein
komitatiivi puikkarointeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo puikkaroinni-
vahva vartalo puikkarointi-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa