pulveri
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- jauhe
- hienojakoinen lumi, pulverilumi
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpulʋeri/
- tavutus: pul‧ve‧ri
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pulveri | pulverit |
| genetiivi | pulverin | pulverien pulvereiden pulvereitten |
| partitiivi | pulveria | pulvereita pulvereja |
| akkusatiivi | pulveri; pulverin |
pulverit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pulverissa | pulvereissa |
| elatiivi | pulverista | pulvereista |
| illatiivi | pulveriin | pulvereihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pulverilla | pulvereilla |
| ablatiivi | pulverilta | pulvereilta |
| allatiivi | pulverille | pulvereille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pulverina | pulvereina |
| translatiivi | pulveriksi | pulvereiksi |
| abessiivi | pulveritta | pulvereitta |
| instruktiivi | – | pulverein |
| komitatiivi | – | pulvereine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pulveri- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaSana pohjautuu ruotsin sanaan pulver ja se saksan sanaan Pulver,[2] joka puolestaan pohjautuu latinan sanan pulvis, pöly, genetiiviin pulveris.[3] Latinan pulvis-sanaan pohjautuu myös sana puuteri.[4] Pulverin kirjallinen ensiesiintymä tapahtui 1750 asetuksessa Carjan taudista ja Eläinden Rutosta.[5]
Käännökset
muokkaa1. jauhe
|
Ks. jauhe |
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- verbit: pulveroida
Yhdyssanat
muokkaamaitopulveri, matopulveri, pesupulveri, pyykkipulveri, päänsärkypulveri
Aiheesta muualla
muokkaa- pulveri Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 1112 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 971. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
- ↑ Otavan iso tietosanakirja, osa 6, palsta 1613, hakusana pulveri. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1963.
- ↑ Suomen sanojen alkuperä: etymologinen sanakirja, osa 2, s. 447. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1995. ISBN 951-717-711-9.
- ↑ Jussila, Raimo: Vanhat sanat: vanhan kirjasuomen ensiesiintymiä, s. 205. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1998. ISBN 951-746-008-2.