punakkuus

Suomi

Substantiivi

punakkuus (40)

se, että on punakka

Ääntäminen

IPA: /ˈpunɑkːuːs/
tavutus: pu‧nak‧kuus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	punakkuus	punakkuudet
genetiivi	punakkuuden	punakkuuksien
partitiivi	punakkuutta	punakkuuksia
akkusatiivi	punakkuus; punakkuuden	punakkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	punakkuudessa	punakkuuksissa
elatiivi	punakkuudesta	punakkuuksista
illatiivi	punakkuuteen	punakkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	punakkuudella	punakkuuksilla
ablatiivi	punakkuudelta	punakkuuksilta
allatiivi	punakkuudelle	punakkuuksille
muut sijamuodot
essiivi	punakkuutena	punakkuuksina
translatiivi	punakkuudeksi	punakkuuksiksi
abessiivi	punakkuudetta	punakkuuksitta
instruktiivi	–	punakkuuksin
komitatiivi	–	punakkuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	punakkuude-
vahva vartalo	punakkuute-
konsonantti- vartalo	punakkuut-

Etymologia

sanan punakka vartalosta punakk- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on punakka

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

punakkuus Kielitoimiston sanakirjassa