punkkaaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapunkkaaminen (38)
- teonnimi verbistä punkata
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | punkkaaminen | punkkaamiset |
| genetiivi | punkkaamisen | punkkaamisten punkkaamisien |
| partitiivi | punkkaamista | punkkaamisia |
| akkusatiivi | punkkaaminen; punkkaamisen |
punkkaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | punkkaamisessa | punkkaamisissa |
| elatiivi | punkkaamisesta | punkkaamisista |
| illatiivi | punkkaamiseen | punkkaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | punkkaamisella | punkkaamisilla |
| ablatiivi | punkkaamiselta | punkkaamisilta |
| allatiivi | punkkaamiselle | punkkaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | punkkaamisena (punkkaamisna) |
punkkaamisina |
| translatiivi | punkkaamiseksi | punkkaamisiksi |
| abessiivi | punkkaamisetta | punkkaamisitta |
| instruktiivi | – | punkkaamisin |
| komitatiivi | – | punkkaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | punkkaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
punkkaamis- | |