punoja
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
punoja (10)
- henkilö, joka punoo
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpunojɑ/
- tavutus: pu‧no‧ja
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | punoja | punojat |
| genetiivi | punojan | punojien (punojain) |
| partitiivi | punojaa | punojia |
| akkusatiivi | punoja; punojan |
punojat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | punojassa | punojissa |
| elatiivi | punojasta | punojista |
| illatiivi | punojaan | punojiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | punojalla | punojilla |
| ablatiivi | punojalta | punojilta |
| allatiivi | punojalle | punojille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | punojana | punojina |
| translatiivi | punojaksi | punojiksi |
| abessiivi | punojatta | punojitta |
| instruktiivi | – | punojin |
| komitatiivi | – | punojine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | punoja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. henkilö, joka punoo
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla muokkaa
- punoja Kielitoimiston sanakirjassa