puntaroiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapuntaroiminen (38)
- teonnimi verbistä puntaroida
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | puntaroiminen | puntaroimiset |
genetiivi | puntaroimisen | puntaroimisten puntaroimisien |
partitiivi | puntaroimista | puntaroimisia |
akkusatiivi | puntaroiminen; puntaroimisen |
puntaroimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | puntaroimisessa | puntaroimisissa |
elatiivi | puntaroimisesta | puntaroimisista |
illatiivi | puntaroimiseen | puntaroimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | puntaroimisella | puntaroimisilla |
ablatiivi | puntaroimiselta | puntaroimisilta |
allatiivi | puntaroimiselle | puntaroimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | puntaroimisena (puntaroimisna) |
puntaroimisina |
translatiivi | puntaroimiseksi | puntaroimisiksi |
abessiivi | puntaroimisetta | puntaroimisitta |
instruktiivi | – | puntaroimisin |
komitatiivi | – | puntaroimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | puntaroimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
puntaroimis- |
Etymologia
muokkaa- verbi puntaroida + johdin -minen