puolittuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapuolittuminen (38)
- teonnimi verbistä puolittua
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | puolittuminen | puolittumiset |
genetiivi | puolittumisen | puolittumisten puolittumisien |
partitiivi | puolittumista | puolittumisia |
akkusatiivi | puolittuminen; puolittumisen |
puolittumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | puolittumisessa | puolittumisissa |
elatiivi | puolittumisesta | puolittumisista |
illatiivi | puolittumiseen | puolittumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | puolittumisella | puolittumisilla |
ablatiivi | puolittumiselta | puolittumisilta |
allatiivi | puolittumiselle | puolittumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | puolittumisena (puolittumisna) |
puolittumisina |
translatiivi | puolittumiseksi | puolittumisiksi |
abessiivi | puolittumisetta | puolittumisitta |
instruktiivi | – | puolittumisin |
komitatiivi | – | puolittumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | puolittumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
puolittumis- |