puomitus

Suomi

Substantiivi

puomitus (39)

puomittaminen

Ääntäminen

IPA: /ˈpuo̯mit̪us/
tavutus: puo‧mi‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	puomitus	puomitukset
genetiivi	puomituksen	puomitusten puomituksien
partitiivi	puomitusta	puomituksia
akkusatiivi	puomitus; puomituksen	puomitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	puomituksessa	puomituksissa
elatiivi	puomituksesta	puomituksista
illatiivi	puomitukseen	puomituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	puomituksella	puomituksilla
ablatiivi	puomitukselta	puomituksilta
allatiivi	puomitukselle	puomituksille
muut sijamuodot
essiivi	puomituksena	puomituksina
translatiivi	puomitukseksi	puomituksiksi
abessiivi	puomituksetta	puomituksitta
instruktiivi	–	puomituksin
komitatiivi	–	puomituksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	puomitukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	puomitus-

Etymologia

johdos verbistä puomittaa (puomit- + -us)

Käännökset

1. puomittaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

puomitus Kielitoimiston sanakirjassa