Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

puoskaroija (12)

  1. henkilö, joka puoskaroi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpuo̯skɑˌroi̯jɑ/
  • tavutus: puos‧ka‧roi‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puoskaroija puoskaroijat
genetiivi puoskaroijan puoskaroijoiden
puoskaroijoitten
(puoskaroijain)
partitiivi puoskaroijaa puoskaroijoita
akkusatiivi puoskaroija;
puoskaroijan
puoskaroijat
sisäpaikallissijat
inessiivi puoskaroijassa puoskaroijoissa
elatiivi puoskaroijasta puoskaroijoista
illatiivi puoskaroijaan puoskaroijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi puoskaroijalla puoskaroijoilla
ablatiivi puoskaroijalta puoskaroijoilta
allatiivi puoskaroijalle puoskaroijoille
muut sijamuodot
essiivi puoskaroijana puoskaroijoina
translatiivi puoskaroijaksi puoskaroijoiksi
abessiivi puoskaroijatta puoskaroijoitta
instruktiivi puoskaroijoin
komitatiivi puoskaroijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo puoskaroija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa